Blogissa pääosassa ovat kotitarvekanalassa asuvat tyrnävänkannan kanat, jotka kuuluvat Luke:n suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelmaan.
Kaikki blogin valokuvat on itseotettuja, ellei toisin ole ilmoitettu. Kuvien kopioiminen ja käyttö ilman lupaa kielletty!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kanojen sukusiitos

Sukusiitos on asia, jota on ennen kanoja tullut ajateltua lähinnä koiramaailman näkökulmasta. Kun kanalan ensimmäiset asukkaat saapuivat, ajatuksena oli pitää pienehköä parvea ja hankkia siitosmunia sitten jos hautomaintoa ilmaantuu. Alkuparvessa oli kuitenkin yksi kukna eli kanaksi oletettu kukko, joka sotki ajatukset. Halusin kukoksi paljastuneelle oman siitosparven, sillä silloisen tietoni varassa pidin pahana asiana, että kukko polkisi mahdollisia puolisisaruksiaan. Fiksu olisi ymmärtänyt heti, ettei sillä olisi ollut mitään merkitystä kuka polkee ja ketä, jos munia ei käytä haudontaan vaan ruuanlaittoon. Puolustuksena sanottakoon, että kahden siitosparven suunnitelmassa oli ajatuksena ottaa haudottavaksi munia vuorotellen kummastakin siitosparvesta ja laittaa kotiin jätettävät nuorikot siihen siitosparveen, jossa ei ole lähisukua. Matkan varrella olen todennut, että suunnitteleminen on ihan hyvä juttu, mutta todennäköisyys niiden muuttumiseen on yllättävän suuri!

Pääsin osallistumaan tänä kesänä MTT:n suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelman kesäseminaariin. Seminaarin sisältö oli todella monipuolinen ja myös tänä sukusiitosasia nousi siellä esiin. Paikalla oli kaksi pioneerisäilyttäjää. He kertoivat omien kanaparviensa olleen alkuun hyvin pieniä; suunnilleen 5-6 kanaa ja kukko. Tämä tarkoittaa sitä, että kannat ovan menneet melkoisesta pullonkaulasta. Nykytilaa katsoessa voidaan kuitenkin todeta kanan kestävän sukusiitosta hyvin, sillä kannat vaikuttaisivat, ainakin valtaosin, olevan elinvoimaisia.

Tiedustelin kesäseminaarissa miten kukkojen kanssa olisi viisasta toimia, jotta parvi pysyisi elinvoimaisena. Sain paljon uusia näkökulmia ja ratkaisuvaihtoehtoja omaa parvea ajatellen.

Seuraavassa muutama ratkaisumalli:

1) Parven uudistaminen ja lisäys ostetuilla siitosmunilla
Kukon vaihdolle tarvetta vain jos kukon luonteessa tai terveydessä vikaa. 

2) Kukon vaihto vuosittain 
Parven lisäys omista siitosmunista.

3) Parvessa vain yksi kukko, haudonta oman parven munista
Haudonnasta voi jättää parveen nuorikoita tai pikku-kukkoja, sillä isä-tytär- tai äiti-poika-yhdistelmä ei ole ongelma (Huom! Lue kohta 5!). Täyssisarusten jälkeläisiä ei pitäisi hautoa.

4) Parvessa vähintään kaksi erisukuista kukkoa, haudonta oman parven munista
Kun parvessa on enemmän kuin yksi aikuinen kukko, voi aiempaa turvallisemmin mielin jättää oman parven munista haudottuja tipuja kasvamaan samaan parveen ja myös jatkamaan sukua. Kana pystyy valitsemaan mikä kukko hedelmöittää munat, vaikka kaikki parvessa olevat kukot polkisivat sitä. Tässä vaihtoehdossa sisarusten erottaminen ei ole yhtä tärkeää kuin 3. kohdassa.

5) Parvessa vain yksi kukko ja sen jälkeläisiä on jo kahdessa tai useammassa polvessa
Parven lisääminen olisi viisasta tehdä erisukuisilla siitosmunilla tai vaihtaa kukkoa.

Seuraavassa kaksi linkkiä aiheeseen liittyen:  http://journeytoforever.org/farm_library/ppp/jpg/ppp6-1.jpg ja http://scratchcradle.files.wordpress.com/2012/06/extended-spiral-breeding.jpg

Omat kanat ovat olleet yhtenä parvena kesästä ja olen tällä hetkellä kahden vaiheilla annanko parven olla yhdessä myös talvella vai jaanko sen kahteen siitosparveen, kuten edellisvuonnakin tein. Vaakakupissa painaa päätöstä tehdessä eniten parven tasapainoisuus ja luonteiden yhteensopivuus. Siinä onkin seuraavaa postausta varten sopiva aihe.

Nuorten kylpyhetki