Ylläri-isä?

Ensimmäisen haudonnan kohdalla ajattelin, että suositusten mukainen 4 viikkoa parven muodostamisesta on turvallinen aika siitosmunien keräämiselle, jotta tipujen isäehdokas olisi varmasti selvillä. Keräsin munat 4vk 5vrk kuluttua Oivan siirtymisestä omien rouvien pariin. Mukaan haudontaan laitettiin tietoisesti yksi muna myös Oivan siitosparvesta, muut munat olivan Arvon parvesta.

Kuoriutumisen alettua tilannetta tarkkailtiin huolellisesti, jotta Oivan tipu saataisiin varmasti tietoon. Onneksi Ilona ei pahastunut nostelusta ja munien tarkastamisesta. Sattui niin hyvin, että ensimmäinen kuoriutuja oli Oivan tipu. Kaikki muut kuoriutuneet poikaset olivat eri värisiä, joten minun ei tarvinnut rengastaa niitä erottaakseni ne toisistaan.

Tirppojen kasvaessa erään kanaharrastajan kommenttien jälkeen heräsi vahva epäily, että myös toinen tipu saattaisi olla Oivan jälkeläinen ja näin ollen siemen olisi itänyt yli tuon turvallisena pitämäni neljän viikon rajan. Tarinoita ylläri-isistä olin kyllä kuullut ennenkin, mutta silti tuntui uskomattomalta, että lähes viisi viikkoakaan ei olisi riittävän pitkä aika, jotta voisi olla varma tipujen isästä.

Syy epäilyyn oli tirpan väri; Oiva voi periyttää mustaa kuviota ja näin sen pojalla olikin. Seuraavassa kuvat Oivasta ja sen takuuvarmasta jälkeläisestä "Pikku-Kukosta".
 

Oiva

"Pikku-Kukko"

Isäehdokas Arvon ei pitäisi voida periyttää mustaa kuviointia. Alla olevassa kuvassa Arvo jälkeläisensä splash-kana Kielon kanssa.

Arvo ja Kielo

Arvoitus-isän jälkeläinen Lilja seuraavissa kuvissa. Kasvaessaan höyhenpeitteen tummuus on aavistuksen haalistunut ja valo vaikuttaa myös siihen miltä sävy milloinkin näyttää.

Värien periytyminen on monimutkainen juttu. Tyrnisten kohdalla erilaisten värien ja kuvioinnin määrä tuo oman lisähaasteensa. Varsinkin kukkojen höyhenpuku voi olla todella monenkirjava. Varmuudella Liljan isää ei siis voi tietää, ellei teetä geenitestiä ja vaikka Liljan isä on moneen kertaan mietityttänyt, en aio käyttää rahaa asian selvittämiseen. Siitosmunia kerätessä Liljan munat on ollut helppo erottaa ja laittaa syötävien joukkoon. Ne ovat tällä hetkellä kaikista pieninpiä ja niissä on kaunis kuvio toisessa päässä.

Jatkossa, mikäli haluan olla 100% varma minkä kukon jälkeläisiä tirpat ovat, pidän siitosmunien keräämiselle viittä viikkoa miniminä ja kuutta turvallisena aikana parven muodostamisesta. Ylläri-isän mahdollisuus on saanut minut pohtimaan monenlaisia asioita kananpitoon liittyen ja sukusiitos on yksi niistä. Viime kuukausina olen kuullut kanojen sukusiitoksesta ja kanojen itsenäisestä isäkukon valinnasta asioita, joita en koiramaailman kautta saamani ymmärryksen valossa olisi heti ollut valmis uskomaan. Seuraava aihe blogissa käsitteleekin sukusiitosasioita ja kukon vaihtoa.