Tasapaino parvessa

Ennen omien kanojen saamista minulla ei ollut, kanakirjallisuuden lukemisesta huolimatta, realistista mielikuvaa kanojen sosiaalisista suhteista, saati sitten niiden merkityksestä parven hyvinvoinnille. Nokkimisjärjestys on varmasti monelle tuttu käsite, mutta se, millaisia persoonia kanat voivat olla, yllätti minut täysin. Sain kuitenkin nopeasti huomata, että kanojen maailmassa ystävystytään, sopeudutaan, suvaitaan ja ollaan samalla aaltopituudella, mutta valitettavasti aina kaikkien kemiat eivät kohtaa. Kanojen väliset suhteet vaikuttavat vahvasti kanalan arkeen ja parven tasapainoisuuteen. Parvessa, jossa jokaisella on oma paikka ja valtaosa kanoista tulee hyvin toimeen keskenään, ei ole suurta draamaa ja arki rullaa mukavasti. Sitä vastoin parvi, jossa nokkimisjärjestys on epäselvä ja kanojen rinnakkaiselo ei suju rauhallisesti, sattuu turhia haavereita, stressitaso on korkea ja ilmapiiri on levoton.

Kanalassani on tapahtunut monenlaisia muutoksia sitten alkuparven. Osan aikaa kanat ovat olleet kahdessa siitosryhmässä ja tuona aikana pääsin hyvin vertaamaan, millainen vaikutus kukon luonteella on kanojen hyvinvointiin ja sitä kautta myös munintaan. Kanoistaan hyvin huolehtivan kukon parvessa munintaprosentti oli suurempi, kanat aktiivisempia ja uteliaampia. Vaikka kummankin siitosryhmän pääkukot olivat kilttejä, toisella oli käsitys parven johtajuudesta ja toisella ei. Kokemus opetti minulle hyvän kukon todellisen arvon; hyvä kukko on korvaamaton! Myöhemmin olen saanut oppia, ettei yksi hyvä kukko kuitenkaan vielä takaa parven tasapainoa, vaikka onkin äärimmäisen tärkeä osa sitä. Parven tasapaino koostuu monesta pienestä asiasta.

Edellisen kesän ja kuluvan syksyn kanani ovat saaneet elellä yhtenä parvena. Pääkukon virkaa on toimittanut Arvo, joka on osoittautunut tasapuoliseksi rauhanrakentajaksi. Parvessa on kesän aikana varttunut aikuiseksi maaliskuussa kuoriutunut kukko ja kaksi toukokuussa kuoriutunutta pikku-kukoa. Kanoja on ollut riittävästi suhteessa kukkojen määrään, mutta silti jouduin moneen kertaan puntaroimaan miksi kanat ovat välillä levottomia ja munivatkin joskus minne sattuu. Lopulta syyksi paljastui maaliskuussa kuoriutunut kukko. Sillä oli ajoittain turhan rajut otteet kanojen kanssa, joka johti ongelmiin pääkukon kanssa. En voi syyttää pelkästään nuorta kukkoa sen kykenemättömyydestä toimia fiksusti, sillä se oli ainoa, joka kuoriutui ko. haudonnassa. Muut munat menivät kesken, kun pääsivät kylmettymään haudonnan alkuvaiheessa kanan erehdyttyä yöksi väärään pesään. Yksinäinen tipu on helposti tavallista enemmän sorsittu. Taidot toimia osana parvea eivät tule yhtä luonnollisesti kuin sellaisella kanalla, joka saa kasvaa yhdessä samanikäisten tipujen kanssa. Tämä nuori kukko yritti parhaansa, mutta syystä tai toisesta siltä puuttui jokin tarpeellinen palikka korvien välistä. Kun kukko poistettiin parvesta, rauha laskeutui maahan jo samana päivänä.

Aina levottomuuden aiheuttaja ei ole kukko, vaan ongelmia voi aiheuttaa myös pahapäinen kana. Huonokäytöksinen kukko tekee kenties helpommin treffit kirveen kanssa kuin kana, joka ei osaa toimia parvessa fiksusti, sillä riippuen parven koosta ja muiden kanojen luonteesta, yksittäinen temperamenttinen kana ei välttämättä muodostu suureksi ongelmaksi. Itse olen kallistunut siihen, että siinä missä parveen sopeutumaton kukko on poistettava joukosta, myös muita kiusaava kana on riski parven tasapainoisuudelle ja tuleville sukupolville. Muninta ei saisi olla esteenä pahapäisen kanan lopettamiselle. Kuitenkin sekä kanojen että kukkojen kanssa on ennen lopullisia päätöksiä pohdittava syitä ei-toivotulle käytökselle, sekä joissain tapauksissa tehtävä muutokset vähitellen. Esimerkkinä toimikoon oman kanalani tilanne ennen porukkaan sopimattoman kukon poistamista. Parvessa oli kaksi kanaa, jotka terrorisoivat toisia kanoja. Suunnittelin jo kukolle ja parille kanalle joukkotreffejä kirveen kanssa. Kiukkuiset kanat kävivät mm. nokkimassa tipuja, hätyyttämässä emoja pesistä ja aiheuttivat yleistä hälinää. Jos olisin toteuttanut joukkopoiston, minulta olisi kuitenkin jäänyt näkemättä millainen muutos parveen syntyy jo yhdenkin hallitsevan yksilön lähdöstä. Äksymmät kanat rauhoittuivat selvästi nuoren kukon kirvestreffien jälkeen ja viikossa tilanne oli muuttunut niin paljon, että kanatkin saivat jäädä.

Seuraavalla kerralla taidan kirjoitella kanalan vuosirutiineista omasta näkövinkkelistä.