Sopivan maatiaiskannan löytyminen

Kun kanakuume iski, aloitin sopivan kanarodun etsinnän Munanetissä lukemalla läpi rotujen esittelyjä. Hyvin pian suomalaiset maatiaiskanat alkoivat tuntua meidän perheeseen parhaalta vaihtoehdolta ja eri kantojen joukosta lopullinen valinta tehtiin tyrnävänkannan ja ilmajoenkannan välillä. Vähitellen toiveet kanojen ominaisuuksista muninnan ja hautomisen sekä luonteen suhteen vahvistuivat. Vierailu naapurikunnassa asuvan tyrnävänkannan säilyttäjän luona osoitti "sen oikean" löytyneen ja samalla reissulla tehtiin varaus kolmesta kanasta ja yhdestä kukosta. Siitä alkoi monta kuukautta kestänyt kesän odotus ja kanalan suunnittelu.

Tyrnävänkanta on ilmeisesti kulkeutunut Varsinais-Suomesta Tyrnävälle. Sillä on epäilty olevan yhteiset juuret piikiönkannan kanssa, mutta tästä ei ole geenitutkimustuloksia ja tyrnäväläisiä pidetään omana kantanaan. Tyrnävänkanta kuului harvinaisimpiin maatiaiskanakantoihin, kunnes vuodesta 2007 alkaen kanta on kasvanut aktiivisten säilyttäjien ja poikastuottajien ansiosta. Vuonna 2013 tyrnävänkannalla oli toiseksi eniten poikastuottajia säilytysohjelmassa.

Tyrnävänkannan kanojen ja kukkojen värikirjo on laaja. Sävyjä löytyy tummasta vaaleaan, yksivärisiä, kirjavia ja eri tavoin kuvioituja. Jalat ovat sulattomat ja väriltään harmaat, sinertävät tai vaaleat, myös keltaisia jalkoja esiintyy. Ensimmäiset omat nuorikot aloittivat muninna n. 26 viikon ikäisiä eli hiukan keskiarvoa (24vk) myöhemmin. Tyrnikset munivat n. kahdeksana päivänä kymmenestä ja näin ollen kanat kuuluvat munijoina maatiaiskanojen parhaimmistoon. Munat ovat S- ja M-kokoisia, väriltään kermanvaaleista vaaleaan beigeen. Tyrnikset ovat myös hyviä hautomaan ja hautomisintoa sanotaan olevan lähes puolella kanoista. Omista kanoista kaksi seitsemästä on hautonut viimeisen puolen vuoden aikana ja näistä kanoista toinen kahteen kertaan.

Luonteeltaan meillä asuvat tyrnikset ovat olleet sosiaalisia, uteliaita, puuhakkaita ja melko rauhallisia. Kukot hoitavat hyvin omia parviaan ja kunnioittavat ihmistä. Aggressiivista käytöstä ei ole ollut lainkaan. Kanoja ei ole syötetty kädestä, sillä minusta on hyvä, etteivät kanat tule ihan jalkoihin pyörimään, varsinkin kun perheessä on myös pieniä kananhoitajia. Osa kanoista antaa silittää itseään, mutta sylikanoja näistä ei ole haluttu opettaa.

Suomalainen maatiaiskana

Kana on lähtöisin Kaakkois-Aasiasta, jossa sitä alettiin pitää kotieläimenä 4000-5000 vuotta sitten. Kanat levittäytyivät länteen Persian ja Välimerenmaiden kautta. Suomeen kanat saapuivat rautakaudella. Kana sopeutui paikallisiin olosuhteisiin ja näin kehittyi alkuperäinen maatiainen. 1800-luvulla Suomeen tuotiin uusia kanarotuja, jotka risteytyivät silloisen maatiaiskannan kanssa. Nykyiset maatiaiskanat ovat näiden risteytymien jälkeläisiä. 1900-luvulla eläinjalostuksen ja keinohaudonnan ansiosta kanoista alkoi olla taloudellista hyötyä ja parempina tuottajina uudet rodut alkoivat syrjäyttää maatiaisia. 1960-luvulla maatiaiskannan luultiin hävinneen kokonaan. Maatiaisia oli kuitenkin säilynyt yksittäisillä tiloilla ja Savitailapeenkannan löytymisen jälkeen 1970-luvulla muitakin kantoja on löydetty. Kanakannat ovat saaneet nimensä löytöpaikan mukaan.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) käynnisti kesällä 1998 maatiaiskanan suojeluohjelman, jonka tavoitteena on luoda jatkuvasti täydentyvä säilyttäjä- ja poikastuottajaverkosto. Tällä hetkellä poikastuottajia löytyy seuraaville maatiaiskannoille:
Alhonkanta, Hornionkanta, Hämeenkanta, Iitinkanta, Ilmajokenkanta, Jussilankanta, Kiuruvedenkanta, Lindellinkanta, Piikkiönkanta, Savitaipaleenkanta, Tyrnävänkanta


Maatiaisten ominaispiirteisiin kuuluu elinvoimaisuus, omatoiminen ravinnonetsiminen, hautomisvietti, pitkäikäisyys ja kylmänkestävyys. Ulkoiset ominaisuudet, muninta, hautomisvietin voimakkuus ja luonne vaihtelevat eri kannoissa. Kooltaan maatiaiset vastaavat kevyttä munijarotua. Suomalaisissa maatiaisissa värikirjosta löytyy kaikkea pikimustan ja kermanvaalean välillä. Ruskeat ja harmahtavat sävyt ovat yleisiä. Jalat ovat sulattomat ja väriltään harmaat, sinertävät tai vaaleat, myös keltaisia jalkoja esiintyy.


Maatiaiskana sopii erinomaisesti pienkanalaan, jossa sille suodaan niin luonnollinen ja vapaa elinympäristö kuin mahdollista. Häkkikanoiksi maatiaiset eivät sovi.

Tyrnävänkannan kana ja kukko