Kun kanakuume iski, aloitin sopivan kanarodun etsinnän Munanetissä lukemalla läpi rotujen esittelyjä. Hyvin pian suomalaiset maatiaiskanat alkoivat tuntua meidän perheeseen parhaalta vaihtoehdolta ja eri kantojen joukosta lopullinen valinta tehtiin tyrnävänkannan ja ilmajoenkannan välillä. Vähitellen toiveet kanojen ominaisuuksista muninnan ja hautomisen sekä luonteen suhteen vahvistuivat. Vierailu naapurikunnassa asuvan tyrnävänkannan säilyttäjän luona osoitti "sen oikean" löytyneen ja samalla reissulla tehtiin varaus kolmesta kanasta ja yhdestä kukosta. Siitä alkoi monta kuukautta kestänyt kesän odotus ja kanalan suunnittelu.
Tyrnävänkanta on ilmeisesti kulkeutunut Varsinais-Suomesta Tyrnävälle. Sillä on epäilty olevan yhteiset juuret piikiönkannan kanssa, mutta tästä ei ole geenitutkimustuloksia ja tyrnäväläisiä pidetään omana kantanaan. Tyrnävänkanta kuului harvinaisimpiin maatiaiskanakantoihin, kunnes vuodesta 2007 alkaen kanta on kasvanut aktiivisten säilyttäjien ja poikastuottajien ansiosta. Vuonna 2013 tyrnävänkannalla oli toiseksi eniten poikastuottajia säilytysohjelmassa.
Tyrnävänkannan kanojen ja kukkojen värikirjo on laaja. Sävyjä löytyy tummasta vaaleaan, yksivärisiä, kirjavia ja eri tavoin kuvioituja. Jalat ovat sulattomat ja väriltään harmaat, sinertävät tai vaaleat, myös keltaisia jalkoja esiintyy. Ensimmäiset omat nuorikot aloittivat muninna n. 26 viikon ikäisiä eli hiukan keskiarvoa (24vk) myöhemmin. Tyrnikset munivat n. kahdeksana päivänä kymmenestä ja näin ollen kanat kuuluvat munijoina maatiaiskanojen parhaimmistoon. Munat ovat S- ja M-kokoisia, väriltään kermanvaaleista vaaleaan beigeen. Tyrnikset ovat myös hyviä hautomaan ja hautomisintoa sanotaan olevan lähes puolella kanoista. Omista kanoista kaksi seitsemästä on hautonut viimeisen puolen vuoden aikana ja näistä kanoista toinen kahteen kertaan.
Luonteeltaan meillä asuvat tyrnikset ovat olleet sosiaalisia, uteliaita, puuhakkaita ja melko rauhallisia. Kukot hoitavat hyvin omia parviaan ja kunnioittavat ihmistä. Aggressiivista käytöstä ei ole ollut lainkaan. Kanoja ei ole syötetty kädestä, sillä minusta on hyvä, etteivät kanat tule ihan jalkoihin pyörimään, varsinkin kun perheessä on myös pieniä kananhoitajia. Osa kanoista antaa silittää itseään, mutta sylikanoja näistä ei ole haluttu opettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti