Kanoja odotellessa

Kanojen varaamisen jälkeen oli aikaa kartuttaa kanatietoutta entisestään lukemalla kirjaston valikoimasta kaikki mitä käsiin sai (mm. Leppänen-Porttila: Kanat - Suomen rodut, Telkänranta: Kanojen maailma, Rehnström: Luomukanan hoito, Niemelä: Opas pienkanalan hoitajalle) ja koluamalla Munanettiä läpi. Ajatukset oman kanalan tiloista muotoutuivat vähitellen ja eristetyn ulkovaraston muuttaminen kanalaksi sai alkaa. Varatuille 3 kanalle ja yhdelle kukolle tehtiin, parven kasvua silmälläpitäen, 10,5m² tilat, parin neliön huoltoeteinen sekä verkkokattoinen ulkotarha. Luontainen parven koko on noin 5-20 kanaa ja muutama kukko. Aikuisia kanoja ja kukkoja suositellaan kotikanalaan maksimissaan 4-5 kpl/neliömetri. Kana tarvitsee kuitenkin tilaa mahtuakseen liikkumaan ilman häiriötä, joten sopivaa eläintiheyttä pohtiessa tulisi ottaa huomioon parven käytössä olevan tilan kokonaispinta-ala. Varsinkin pienissä tiloissa (alle 5 m²) kotikanalan suosituksen mukainen maksimimäärä on mielestäni jo liiallinen. Itse laskin kesäkanalaan mahtuvan ulkotarha huomioituna väljästi maksimissaan 20 aikuista kanaa. Vertailun vuoksi kuitenkin kerrottakoon, että lattiakanaloiden eläintiheys saa olla 9 kanaa/m² ja luomukanalassa enintään 6 kanaa/m².

Alkuun kuivikkeena kokeiltiin kutteria, mutta se pölysi turhan paljon ja vaihdoimme olkipellettiin.

Kanalaan rakennettiin kaksi munintapesää, joissa on avattava katto. Ne sijoitettiin siten, ettei aurinko pääse paistamaan pesiin. Munintapesiä tulisi olla vähintään yksi pesä neljää kanaa kohti. Pohjalle laitettiin hiukan purua ja sen päälle olkia. Rouvistaan huolehtivan kukon tehtäviin kuuluu pesän valmistelu ja olki tai heinä on mukava rakennusmateriaali.

Yhteen kanalan nurkkaan laitettiin orsia kolmeen tasoon. Orret ovat ranteen vahvuisia pyöreitä puunoksia tai runkoja. Kun orret ovat hiukan eri vahvuisia ja mallisia, jokainen kana löytää varmasti itselleen sopivan nukkumapaikan. Korkein orsi on sen verran irti katosta, että isokin kukko mahtuu hyvin seisomaan orrella osumatta kattoon. Orret on laitettu portaittain ja alin on n. 1m korkeudessa. Omat tyrnäväläiset ovat olleet hyviä lentämään ja osa pyrähtää korkeimmalle orrelle suoraan. Orsia laittaessa on hyvä muistaa, että kana kakkaa orrelta, joten jos orret ovat liian allekkain, kanat sotkeutuvat helposti.

Kulku ulkotarhaan on ikkunan kautta, joten ikkunan eteen rakennettiin taso sekä tikkaat tasolle. Ikkunan ulkopuolella on myös laudasta ja poikkipuista tehty silta tarhaan, jotta kaikki pääsevät turvallisesti kulkemaan sisään ja ulos. Kanojen kulkua seuratessa on ollut mielenkiintoista huomata, että osa kanoista kulkee mieluiten kävelellen ulos ja sisään ja osa lentää ikkunalle lähes joka kerta.

Orsien, pesien ja tasojen lisäksi kanat tarvitsevat kylpypaikan, jossa on esim. hiekkaa, tuhkaa tai turvetta. Kylpyaineksen voi laittaa vatiin, laatikkoon tms. avoimeen astiaan, johon kana mahtuu hyvin. Ruokapuolen välineistöksi ostettiin juoma- ja ruoka-automaatit. Kalkki laitettiin alkuun vatiin, kunnes totesimme yhden kanoista kylpevän siinä jatkuvasti. Oikein kätevät ruoka-automaatit saa vanhoista saappaista leikkaamalla kärkeen aukon ja ruuvaamalla saappaan varrestaan seinään kiinni. Myöhemmin saapasautomaatteihin on laitettu puolitiiviste ja kalkki, kaura puolestaan on tarjolla isommassa, lattiamallisessa automaatissa ja osa kauroista heitellään pehkuun kuopsuteltavaksi. Juoma-astioina on ollut käytössä erillaisia kippoja, kuppeja, automaatti ja ämpäri sivuasenteisilla nipoilla. Kaikissa vaihtoehdoissa on ollut puolensa. Oleellista juomaveden kanssa on sen sijainti kanalassa. Kylpypaikan vieressä vesi sotkeutuu helposti. Myös nipat menevät kurjaan kuntoon. Ruokapaikalla käy myös välillä sellainen kuopsutus, ettei vesi ole siinäkään turvassa. Rauhallinen kohta kanalassa ja nosto lattiatasosta takaa parhaiten veden puhtaana pysymisen.

Seuraavaan postaukseen tulee virallisia koukeroita, joista jokaisen kanoja suunnittelevan tulisi olla perillä.