20 vuorokauden odotus palkittiin; ensimmäisessä munassa oli särö ja piipitys kuului. Ilonan ensimmäisestä haudonnasta tuloksena oli neljä kuoriutunutta poikasta. Viides tipu oli lähtenyt kehittymään hyvin, mutta syystä tai toisesta se oli kuollut suunnilleen 18 vrk:n kohdalla.
 |
| Särö ensimmäisessä munassa. |
|
 |
| Emon alta kurkistelua. |
 |
| Ilonan neljä tipua. |
Ensimmäisenä päivänä poikaset eivät vielä tarvitse ruokaa, sillä ne saavat ennen kuoriutumista vatsaan vetäytyneestä ruskuaispussista ravintoa. Kaikkien tirppojen kuoriuduttua ja kuivuttua, minulla on ollut tapana tarjota niille keitettyä, muussattua kananmunaa. Kun poikaset saavat ruokaa, tulisi niille olla tarjolla veden lisäksi myös hiekkaa. Vesiasitioiden kanssa on oltava tarkkana; pienet tirpat hukkuvat helposti. Vesiastiaksi sopii esim. matala lautanen, jonka pohjalla on kiviä estämässä tipujen kastumista ja hukkumista tai juoma-automaatti. Jos poikaset ja emo ovat korkealla pesässä, pitää varmistaa, etteivät pienet tulokkaat pääse putoamaan. Omassa kanalassa ratkaisuna on ollut siirtää kana tirppalan puolelle joko hautomavaiheessa pesineen tai sitten tipujen kanssa päivä kuoriutumisen jälkeen.
 |
| Helmi tipuineen. |
Myös Helmille kuoriutui neljä tipua. Tässä vaiheessa Ilona muutti tirppalasta muiden kanojen joukkoon omien poikastensa kanssa. Poikasten turvallisuudesta aikuisten kanojen joukossa pidettiin huolta tekemällä piilopaikkoja ja verkottamalla munintapesien alle tila, johon muut kanat eivät päässeet, mutta tirpat mahtuivat kulkemaan mukavasti. Munintapesän alle laitettiin myös poikasrehu ja oma juoma-astia tipuille.
Muu parvi on suhtautunut tipuihin vaihtelevasti. Emot kuitenkin huolehtivat omistaan hyvin ja Arvo-kukko on omalla tasaisella luonteellaan pitänyt järjestystä yllä. Tipujen hoidosta ei ole ollut ylimääräistä vaivaa sanottavasti, sillä kanaemot opettavat jälkikasvun parven tavoille. Poikasten kasvun seuraaminen kuitenkin usein hidastaa oleellisesti minun liikkeitä kanalassa; niiden puuhia on mukavaa seurata, kamera kulkee useimmiten mukana ja äkkiä sitä huomaa viettäneensä tovin jos toisenkin kasvun ihmettä katselemassa.
Ilona vierotti poikasensa niiden ollessa 6 viikon ikäisiä. Helmi puolestaan vierotti omansa jo neliviikkoisina ja teki heti selväksi, ettei mamman siipien suojiin ole enää mitään asiaa. Seuraavalla kerralla vierotus tapahtui onneksi viikkoa myöhemmin. Muninta on jatkunut vierottamisen jälkeen melkein saman tien.
Seuraavaan postaukseen on tulossa kuvia poikasista eri ikäisinä. Pienet pallerot muuttuvat kovin äkkiä ja se, millaiset sulat höyhenten seasta alkavat ilmestyä, on aina yhtä jännittävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti