Haudontapuuhia

Kuten edellisessä postauksessa kävi ilmi, kanamäärä nousi Oivan rouvien myötä yhdeksään. Elimme lokakuuta kun viimeinenkin nuorikko aloitti muninnan. Ensimmäiset pienet munat löytyivät muualta kuin pesästä, mutta onneksi Arvo-kukko osasi pitää huolta arjen sujuvuudesta ja alkoi houkutella nuorikoita pesään munimaan. Kukon opastuksella nuoret kanat oppivat munimaan oikeaan paikkaan nopeasti.

Arvon parven muutettua talvikanalaan loka-marraskuun vaihteessa loppui ulkoilukausi. Talvikanalan virkaa toimittaa lämpöeristetty parakki, johon on tehty kummallekin parvelle n. 7,5m² tila sekä ns. tirppala. Osastojen välissä on "huoltokäytävä", jossa säilytetään ruokalaatikot yms. tarpeellinen.

Nuorikoiden kasvua aikuisiksi kanoiksi oli mielenkiintoista seurata ja vähitellen niille kehittyi melko säännöllinen munintarytmi. Oivan rouvat aloittelivat sulkasatoa, joten munia tuli harvakseltaan, mutta Arvon porukka ahkeroi ja munia tuli jokaiselta kanalta lähes päivittäin. Kunnes eräänä marraskuisena aamuna pesässä oli näky, jota en olisi osannut odottaa niin myöhäisessä vaiheessa vuotta.

Pesässä nökötti Ilona. Se kurisi kiukkuisesti kun pesää lähestyi ja tarjosi nokkaa kaupanpäällisiksi. Päätettiin katsoa, olisiko illalla erilaiset ajatukset. Ei ollut; Ilona nökötti edelleen pesässä ja ilmoitti selkeästi, ettei kenelläkään olisi sinne asiaa. Hautomaintoa oli toivottu hartaasti koko kesä ja syksy, joten kun Ilona kerran oli päättänyt hautoa, laitettiin sille viisi kynällä merkattua munaa alle ja toivottiin nuoren kanan innon riittävän haudonnan loppuun asti.

Kuten kuvasta näkyy, Ilona ei riemastunut häirinnästä. Hautominen lähti kuitenkin käyntiin mukavasti ja koska päivittäin tarkistettiin, onko joku käynyt munimassa lisää hautojan pesään, alkoi Ilona vähitellen tottua käsittelyyn ja vastassa oli enää harvoin yhtä tyrmistynyt ilme.

Hautomakuumeen sanotaan olevan tarttuva tauti. Tämä saatiin huomata kaksi viikkoa myöhemmin kun viereisessä pesässä oli seuraava kana lättänänä.

Myös Helmi sai munia alleen ja kun haudonta tuntui lähteneen hyvin käyntiin, se siirrettiin pesineen Ilonan kanssa tirppalaan. Näiden ensimmäisten haudontojen aikana kävi jo selväksi kanojen erilaiset luonteet ja asia korostui tipujen kuoriuduttua.

Munanetissä on hyvät ohjeet haudonnasta kanan alla ja tipujen hoidosta. Näissä ensimmäisissä haudonnoissa siitosmunat olivat parin edeltävän päivän aikana kerättyjä. Jotta munista kuoriutuu tipuja, niiden pitää olla hedelmöittyneitä. Ts. kanaparvessa täytyy olla sukukypsä kukko. Jos parvessa, josta siitosmunia kerätään, on ollut useita kukkoja ja haluaisi jälkeläisten olevan tietyn kukon, suosituksen mukaan kanojen täytyisi olla erossa muista, kuin toivotusta isäkandidaatista, vähintään 4 viikkoa. Itse sain ensimmäisen haudonnan yhteydessä huomata neljä viikkoa ehdottomasti riittämättömäksi ajaksi. Palaan asiaan myöhemmässä postauksessa, mutta sanottakoon sen verran, että alan vähitellen epäillä turvallisen ajan olevan lähempänä kuutta kuin viittä viikkoa!

Haudonta kestää 21vrk, tosin nämä meidän tulokkaat ovat kuoriutuneet lähes poikkeuksetta 20vrk:n kohdalla. Koneella hautomisesta minulla ei ole kokemusta, mutta mutu-tuntumalla väitän, että hautova kana on omistajan kannalta helpoin tapa saada tipuja. Kana huolehtii kaikesta haudonta-aikana itse, kunhan sille taataan haudontarauha ja tipujen kuoriuduttuakin täyspäinen emo pitää omistaan tarkasti huolta.