Voihan tauti!

Edellisen postauksen aikaan tapetilla oli Mycoplasma gallisepticum, joka kuuluu lakisääteisesti vastustettaviin eläintauteihin. Taudin akuutti muoto ilmenee hengitystieinfektiona varsinkin nuorissa linnuissa. Taudin krooniselle muodolle tunnusomaista ovat ylempien hengitysteiden oireet kuten nuha ja aivastelu, silmätulehdukset, poskionteloiden tulehdus erityisesti kalkkunoilla sekä muninnan lasku jalostus- ja munintakanaloissa. Mykoplasmatartunta leviää sekä infektoituneen munan sisällä että linnusta toiseen suoran kosketuksen, eritteiden, välineiden kuljetuslaatikoiden ja ihmisten välityksellä. Kaiken ikäiset kanat ja kalkkunat ovat alttiita tartunnalle. Mykoplasmatartunnan seurauksena muodostuneet vasta-aineet eivät suojaa taudilta eivätkä estä sen leviämistä. (http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+elaintaudit/elaintaudit/siipikarja/mycoplasma-gallisepticum-/)

Kesäkuussa 2015 Mycoplasma gallisepticumia löytyi muutamalta harrastesiipikarjatilalta. Löytö aiheutti runsaasti keskustelua harrastesiipikarjan pitäjien keskuudessa. Suhtautuminen oli uutiseen hyvin vaihtelevaa. Osalla on hyvin muistissa IB:n paljastuminen huhtikuussa 2011 harrastekanalassa, jonka seurauksena todettiin IB:n levinneen laajasti ja ehtineen kiertää harrastekanaloissa jo pidemmän aikaa. IB:n kohdalla alun kauhistuksen jälkeen asenne on tuntunut muuttuneen taudin olemassaolon hyväksymiseksi. Monella on tiedossa riski saada parveensa IB kanaostoksien kylkiäisenä, sillä täysin oireeton kana voi olla taudin kantaja. Siitosmunien välityksellä IB:n riskiä ei pitäisi olla, kunhan munat desinfioidaan ennen hautomista. Toisin kuin IB, Mycoplasma gallisepticum kuuluu vastustettaviin eläintauteihin ja siitä syystä siihen tulee suhtautua erityisellä vakavuudella. IB:hen verrattuna M.gallisepticumin leviäminen siitosmunien sisällä on varsin ikävä asia; desinfiointi ei auta ehkäisemään tautia ja aiemmin turvalliselta tuntunut tapa täydentää parvea ostosiitosmunilla ei olekaan enää automaattisesti takuu tautivapaista yksilöistä.

Viimeisin Eviran sivuilta löytämäni tiedote mycoplasmatilanteesta kertoo seuraavaa:


"2.12.2015 Harrastesiipikarjan mykoplasmatilanne
Mycoplasma gallisepticum -tartunta on varmistunut yhteensä 45 harrastesiipikarjatilan linnuissa eri puolella Suomea. Tartuntatiloista 25 sijaitsee Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella. Yhdellä tartuntatilalla on harrastelintujen lisäksi pieni munintakanala, jossa tartunta todettiin. Mycoplasma synoviae -tartuntoja on samassa yhteydessä todettu 62 harrastesiipikarjatilalla. Yhteensä mykoplasmaepäilyjä on tutkittu 87 siipikarjatilalta." (http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+elaintaudit/elaintaudit/ajankohtaista+elaintaudeista/)

Eviran tiedotteessa mainittu Mycoplasma synoviae ei kuulu vastustettaviin eläintauteihin.

Tapaukset M. gallisepticum ja IB ovat hyvä muistutus jokaiselle harrastekanalan pitäjälle tarttuvista eläintaudeista. Evira on kerännyt jo aiemmin tietoa siipikarjan tautitilanteesta vapaaehtoisen siipikarjan terveystarkkailun avulla. Nyt myös harrastekanojen pitäjä voi liittyä ed. mainittuun terveystarkkailuun. Harrastekanojen osalta näytteenotto-ohjelma koskee Mycoplasma gallisepticumia, IB:ta ja ILT:ta.

"Kanarotujen säilyttäjät/harrastekanat
Parvesta lähetetään näytteet ohjelman mukaisesti (taulukko 3) kerran vuodessa ja aina kun parveen hankitaan uusia lintuja (aikaisintaan 4 viikkoa lintujen saapumisesta), viimeistään ennen kuin lintuja myydään. Näyte otetaan 20 linnusta tai mikäli lintuja on vähemmän kuin 20, lähetetään näytteet kaikista riittävän suurista linnuista." (http://www.evira.fi/files/attachments/fi/elaimet/elainten_terveys_ja_elaintaudit/terveydenhuolto/siipikarjan_terveystarkkailuohjelma2016.pdf)

Omasta parvestani tutkittiin syksyllä 2015 M. gallisepticumin, IB:n ja ILT:n vasta-aineet. Minulle oli tärkeää tietää, kantavatko kanat jotain näistä, sillä siitosmunien ja elävien kanojen myynti ovat osa maatiaiskanojen säilytystyötä. Näytteistä M. gallisepticum ja ILT olivat negatiivisia, mutta IB:n vasta-aineita löytyi jokaisesta otetusta näytteestä. IB:n löytyminen ei ollut yllätys, vaikkakin mieluusti olisin saanut kokonaan puhtaat tulokset. Tällä hetkellä harkitsen vapaaehtoiseen terveystarkkailuohjelmaan mukaan lähtemistä. Koska parvi on kertaalleen tutkittu, eikä siihen ole tullut täydennystä ulkopuolelta yli vuoteen, en pidä päätöksen tekemistä kiireellisenä.

Toivoisin jokaisen harrastekanojen pitäjän miettivän tarkasti ennen uusien kanojen tai siitosmunien ostamista, mistä ja kuinka niitä hankkii. Kanalan tautitorjuntaa olisi myös hyvä pohtia aika-ajoin; pääsevätkö vieraat vapaasti kanojen tiloihin, onko itsellä ja muilla kanoja hoitavilla olemassa erikseen kanalakengät/-saappaat ja miten itse voi toimia vastuullisesti myydessään eläimiä omasta kanalasta.

Kanalan vuosi

Tänä vuonna kesä saapui koleana ja kanat muuttivat talvikanalasta kesäkanalaan lopulta vasta kesäkuun alussa. Edellisenä vuonna muutto tapahtui jo paljon aiemmin. Sopivan muuttoajankohdan huomaa kanoista; kun kevätaurinko alkaa lämmittää sopivasti ja luonto herää, kanalan ikkunan eteen asetutaan tähystelemään ulospääsyä ja ottamaan aurinkoa.

Oman parven kohdalla kahden kanalan ratkaisu on ollut toimiva. Keväällä kesäkanala siivotaan, kalkkimaalataan, laitetaan uudet puuosat eli orret, munintapesät, tasot ja portaat, ulkotarhan kunto tarkastetaan sekä tehdään tarvittavat korjaukset ennen kanojen muuttoa.

Kanojen siirron yhteydessä olen tehnyt loishäädöt koko porukalle ja tarkastanut jokaisen muutenkin huolellisesti läpi. Näin jokainen kana saa perusteellisen "terveystarkastuksen" takuuvarmasti vähintään kaksi kertaa vuodesta, päivittäisen seurannan lisäksi.


Kesän aikana talvikanala tyhjennetään ja siivotaan huolellisesti. Talvikanalassa olevat munintapesät ovat irrallisia, joten ne pestään painepesurilla. Orret ja muut puuosat vaihdetaan. Minulla on mahdollisuus jakaa talvikanala kahteen osaan ja kesän aikana olen suunnitellut valmiiksi seuraavan talven siitosryhmän / siitosryhmät. Mahdolliset väliseinien muutokset on helppo toteuttaa talvikanalaan sen ollessa tyhjillään.

Kanat saavat asua kesäkanalassa niin pitkälle syksyyn kun ulkoilu on mahdollista ilman, että kanala jäähtyy kohtuuttomasti luukun ollessa päivällä auki. Olen pitänyt syksyisin lämpölamppua lisälämpönä vain, jos parvessa on tipuja. Kanala lämpenee jo ennen pikkupakkasia kesän aikana kertyneen kestopehkun voimin. Tämä ratkaisu on vähentänyt siivoamisen tarvetta tuntuvasti. Kakat putsataan pois vain tasoilta ja portailta pitkin kesää, pesiin vaihdetaan oljet sen mukaan kuin tarvetta on ja vanhat olen heittänyt pehkuun. Kun käytössä on ollut olkipelletti ja orsien alla lisäksi turvetta, ilma on pysynyt hyvänä ja lisäkuivikkeen tarve on ollut pieni.

Kanat aloittelevat sulkasadon kesäkanalassa ja munintapaussilta paluu tapahtuu useimmilla kanoilla melko pian talvikanalaan muuton jälkeen. Pahin ja pitkäkestoisin sulkasato on tähän mennessä ollut niillä kanoilla, jotka eivät koskaan haudo. Hautovat kanat vaihtavat sulkiaan tipuilun aikana ja syksyn sulkasato on varmaankin juuri siksi maltillisempi.

Koska en omista hautomakonetta, tipuja tulee kanalaan sitä mukaa kun kanat innostuvat hautomaan. Kanani ovat osoittautuneet hyvin aktiivisiksi hautojiksi ja tahtojen taistelu (kana haluaa hautoa, minä yritän suostutella olemaan hautomatta) päättyy yleensä tipukuumeisen kanan voittoon. Tästä johtuen kanalassa on usein vähintään muutama ylimääräinen nuori kana tai kukko. Olen pyrkinyt myymään ylimääräiset kanat ja kukot pois kaksi kertaa vuodessa; keväällä ennen kesäkanalaan muuttoa ja syksyllä ennen talvikanalaan muuttoa. Syksyllä jätän kevään ja kesän tipueista jokusia nuorikoita talveksi, jolloin munantuotanto jatkuisi katkeamattomana läpi talven. Kevätpuolella tiedän, mitkä edellisvuonna jätetyistä nuorista olisi hyvä pitää omassa parvessa ja mitkä voin myydä eteenpäin.

Seuraava postaus käsittelee kanojen tauteja aiheen ajankohtaisuuden vuoksi. Erityisesti mykoplasma on herättänyt runsaasti keskustelua kesän 2015 aikana. Eviran sivuilta löytyy 12.6.2015 julkaistu tiedote sekä tietoa mykoplasmasta. Myös ETT on julkaissut oman tiedotteen mykoplasmasta kesäkuussa.

Tasapaino parvessa

Ennen omien kanojen saamista minulla ei ollut, kanakirjallisuuden lukemisesta huolimatta, realistista mielikuvaa kanojen sosiaalisista suhteista, saati sitten niiden merkityksestä parven hyvinvoinnille. Nokkimisjärjestys on varmasti monelle tuttu käsite, mutta se, millaisia persoonia kanat voivat olla, yllätti minut täysin. Sain kuitenkin nopeasti huomata, että kanojen maailmassa ystävystytään, sopeudutaan, suvaitaan ja ollaan samalla aaltopituudella, mutta valitettavasti aina kaikkien kemiat eivät kohtaa. Kanojen väliset suhteet vaikuttavat vahvasti kanalan arkeen ja parven tasapainoisuuteen. Parvessa, jossa jokaisella on oma paikka ja valtaosa kanoista tulee hyvin toimeen keskenään, ei ole suurta draamaa ja arki rullaa mukavasti. Sitä vastoin parvi, jossa nokkimisjärjestys on epäselvä ja kanojen rinnakkaiselo ei suju rauhallisesti, sattuu turhia haavereita, stressitaso on korkea ja ilmapiiri on levoton.

Kanalassani on tapahtunut monenlaisia muutoksia sitten alkuparven. Osan aikaa kanat ovat olleet kahdessa siitosryhmässä ja tuona aikana pääsin hyvin vertaamaan, millainen vaikutus kukon luonteella on kanojen hyvinvointiin ja sitä kautta myös munintaan. Kanoistaan hyvin huolehtivan kukon parvessa munintaprosentti oli suurempi, kanat aktiivisempia ja uteliaampia. Vaikka kummankin siitosryhmän pääkukot olivat kilttejä, toisella oli käsitys parven johtajuudesta ja toisella ei. Kokemus opetti minulle hyvän kukon todellisen arvon; hyvä kukko on korvaamaton! Myöhemmin olen saanut oppia, ettei yksi hyvä kukko kuitenkaan vielä takaa parven tasapainoa, vaikka onkin äärimmäisen tärkeä osa sitä. Parven tasapaino koostuu monesta pienestä asiasta.

Edellisen kesän ja kuluvan syksyn kanani ovat saaneet elellä yhtenä parvena. Pääkukon virkaa on toimittanut Arvo, joka on osoittautunut tasapuoliseksi rauhanrakentajaksi. Parvessa on kesän aikana varttunut aikuiseksi maaliskuussa kuoriutunut kukko ja kaksi toukokuussa kuoriutunutta pikku-kukoa. Kanoja on ollut riittävästi suhteessa kukkojen määrään, mutta silti jouduin moneen kertaan puntaroimaan miksi kanat ovat välillä levottomia ja munivatkin joskus minne sattuu. Lopulta syyksi paljastui maaliskuussa kuoriutunut kukko. Sillä oli ajoittain turhan rajut otteet kanojen kanssa, joka johti ongelmiin pääkukon kanssa. En voi syyttää pelkästään nuorta kukkoa sen kykenemättömyydestä toimia fiksusti, sillä se oli ainoa, joka kuoriutui ko. haudonnassa. Muut munat menivät kesken, kun pääsivät kylmettymään haudonnan alkuvaiheessa kanan erehdyttyä yöksi väärään pesään. Yksinäinen tipu on helposti tavallista enemmän sorsittu. Taidot toimia osana parvea eivät tule yhtä luonnollisesti kuin sellaisella kanalla, joka saa kasvaa yhdessä samanikäisten tipujen kanssa. Tämä nuori kukko yritti parhaansa, mutta syystä tai toisesta siltä puuttui jokin tarpeellinen palikka korvien välistä. Kun kukko poistettiin parvesta, rauha laskeutui maahan jo samana päivänä.

Aina levottomuuden aiheuttaja ei ole kukko, vaan ongelmia voi aiheuttaa myös pahapäinen kana. Huonokäytöksinen kukko tekee kenties helpommin treffit kirveen kanssa kuin kana, joka ei osaa toimia parvessa fiksusti, sillä riippuen parven koosta ja muiden kanojen luonteesta, yksittäinen temperamenttinen kana ei välttämättä muodostu suureksi ongelmaksi. Itse olen kallistunut siihen, että siinä missä parveen sopeutumaton kukko on poistettava joukosta, myös muita kiusaava kana on riski parven tasapainoisuudelle ja tuleville sukupolville. Muninta ei saisi olla esteenä pahapäisen kanan lopettamiselle. Kuitenkin sekä kanojen että kukkojen kanssa on ennen lopullisia päätöksiä pohdittava syitä ei-toivotulle käytökselle, sekä joissain tapauksissa tehtävä muutokset vähitellen. Esimerkkinä toimikoon oman kanalani tilanne ennen porukkaan sopimattoman kukon poistamista. Parvessa oli kaksi kanaa, jotka terrorisoivat toisia kanoja. Suunnittelin jo kukolle ja parille kanalle joukkotreffejä kirveen kanssa. Kiukkuiset kanat kävivät mm. nokkimassa tipuja, hätyyttämässä emoja pesistä ja aiheuttivat yleistä hälinää. Jos olisin toteuttanut joukkopoiston, minulta olisi kuitenkin jäänyt näkemättä millainen muutos parveen syntyy jo yhdenkin hallitsevan yksilön lähdöstä. Äksymmät kanat rauhoittuivat selvästi nuoren kukon kirvestreffien jälkeen ja viikossa tilanne oli muuttunut niin paljon, että kanatkin saivat jäädä.

Seuraavalla kerralla taidan kirjoitella kanalan vuosirutiineista omasta näkövinkkelistä.

Kanojen sukusiitos

Sukusiitos on asia, jota on ennen kanoja tullut ajateltua lähinnä koiramaailman näkökulmasta. Kun kanalan ensimmäiset asukkaat saapuivat, ajatuksena oli pitää pienehköä parvea ja hankkia siitosmunia sitten jos hautomaintoa ilmaantuu. Alkuparvessa oli kuitenkin yksi kukna eli kanaksi oletettu kukko, joka sotki ajatukset. Halusin kukoksi paljastuneelle oman siitosparven, sillä silloisen tietoni varassa pidin pahana asiana, että kukko polkisi mahdollisia puolisisaruksiaan. Fiksu olisi ymmärtänyt heti, ettei sillä olisi ollut mitään merkitystä kuka polkee ja ketä, jos munia ei käytä haudontaan vaan ruuanlaittoon. Puolustuksena sanottakoon, että kahden siitosparven suunnitelmassa oli ajatuksena ottaa haudottavaksi munia vuorotellen kummastakin siitosparvesta ja laittaa kotiin jätettävät nuorikot siihen siitosparveen, jossa ei ole lähisukua. Matkan varrella olen todennut, että suunnitteleminen on ihan hyvä juttu, mutta todennäköisyys niiden muuttumiseen on yllättävän suuri!

Pääsin osallistumaan tänä kesänä MTT:n suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelman kesäseminaariin. Seminaarin sisältö oli todella monipuolinen ja myös tänä sukusiitosasia nousi siellä esiin. Paikalla oli kaksi pioneerisäilyttäjää. He kertoivat omien kanaparviensa olleen alkuun hyvin pieniä; suunnilleen 5-6 kanaa ja kukko. Tämä tarkoittaa sitä, että kannat ovan menneet melkoisesta pullonkaulasta. Nykytilaa katsoessa voidaan kuitenkin todeta kanan kestävän sukusiitosta hyvin, sillä kannat vaikuttaisivat, ainakin valtaosin, olevan elinvoimaisia.

Tiedustelin kesäseminaarissa miten kukkojen kanssa olisi viisasta toimia, jotta parvi pysyisi elinvoimaisena. Sain paljon uusia näkökulmia ja ratkaisuvaihtoehtoja omaa parvea ajatellen.

Seuraavassa muutama ratkaisumalli:

1) Parven uudistaminen ja lisäys ostetuilla siitosmunilla
Kukon vaihdolle tarvetta vain jos kukon luonteessa tai terveydessä vikaa. 

2) Kukon vaihto vuosittain 
Parven lisäys omista siitosmunista.

3) Parvessa vain yksi kukko, haudonta oman parven munista
Haudonnasta voi jättää parveen nuorikoita tai pikku-kukkoja, sillä isä-tytär- tai äiti-poika-yhdistelmä ei ole ongelma (Huom! Lue kohta 5!). Täyssisarusten jälkeläisiä ei pitäisi hautoa.

4) Parvessa vähintään kaksi erisukuista kukkoa, haudonta oman parven munista
Kun parvessa on enemmän kuin yksi aikuinen kukko, voi aiempaa turvallisemmin mielin jättää oman parven munista haudottuja tipuja kasvamaan samaan parveen ja myös jatkamaan sukua. Kana pystyy valitsemaan mikä kukko hedelmöittää munat, vaikka kaikki parvessa olevat kukot polkisivat sitä. Tässä vaihtoehdossa sisarusten erottaminen ei ole yhtä tärkeää kuin 3. kohdassa.

5) Parvessa vain yksi kukko ja sen jälkeläisiä on jo kahdessa tai useammassa polvessa
Parven lisääminen olisi viisasta tehdä erisukuisilla siitosmunilla tai vaihtaa kukkoa.

Seuraavassa kaksi linkkiä aiheeseen liittyen:  http://journeytoforever.org/farm_library/ppp/jpg/ppp6-1.jpg ja http://scratchcradle.files.wordpress.com/2012/06/extended-spiral-breeding.jpg

Omat kanat ovat olleet yhtenä parvena kesästä ja olen tällä hetkellä kahden vaiheilla annanko parven olla yhdessä myös talvella vai jaanko sen kahteen siitosparveen, kuten edellisvuonnakin tein. Vaakakupissa painaa päätöstä tehdessä eniten parven tasapainoisuus ja luonteiden yhteensopivuus. Siinä onkin seuraavaa postausta varten sopiva aihe.

Nuorten kylpyhetki

Ylläri-isä?

Ensimmäisen haudonnan kohdalla ajattelin, että suositusten mukainen 4 viikkoa parven muodostamisesta on turvallinen aika siitosmunien keräämiselle, jotta tipujen isäehdokas olisi varmasti selvillä. Keräsin munat 4vk 5vrk kuluttua Oivan siirtymisestä omien rouvien pariin. Mukaan haudontaan laitettiin tietoisesti yksi muna myös Oivan siitosparvesta, muut munat olivan Arvon parvesta.

Kuoriutumisen alettua tilannetta tarkkailtiin huolellisesti, jotta Oivan tipu saataisiin varmasti tietoon. Onneksi Ilona ei pahastunut nostelusta ja munien tarkastamisesta. Sattui niin hyvin, että ensimmäinen kuoriutuja oli Oivan tipu. Kaikki muut kuoriutuneet poikaset olivat eri värisiä, joten minun ei tarvinnut rengastaa niitä erottaakseni ne toisistaan.

Tirppojen kasvaessa erään kanaharrastajan kommenttien jälkeen heräsi vahva epäily, että myös toinen tipu saattaisi olla Oivan jälkeläinen ja näin ollen siemen olisi itänyt yli tuon turvallisena pitämäni neljän viikon rajan. Tarinoita ylläri-isistä olin kyllä kuullut ennenkin, mutta silti tuntui uskomattomalta, että lähes viisi viikkoakaan ei olisi riittävän pitkä aika, jotta voisi olla varma tipujen isästä.

Syy epäilyyn oli tirpan väri; Oiva voi periyttää mustaa kuviota ja näin sen pojalla olikin. Seuraavassa kuvat Oivasta ja sen takuuvarmasta jälkeläisestä "Pikku-Kukosta".
 

Oiva

"Pikku-Kukko"

Isäehdokas Arvon ei pitäisi voida periyttää mustaa kuviointia. Alla olevassa kuvassa Arvo jälkeläisensä splash-kana Kielon kanssa.

Arvo ja Kielo

Arvoitus-isän jälkeläinen Lilja seuraavissa kuvissa. Kasvaessaan höyhenpeitteen tummuus on aavistuksen haalistunut ja valo vaikuttaa myös siihen miltä sävy milloinkin näyttää.

Värien periytyminen on monimutkainen juttu. Tyrnisten kohdalla erilaisten värien ja kuvioinnin määrä tuo oman lisähaasteensa. Varsinkin kukkojen höyhenpuku voi olla todella monenkirjava. Varmuudella Liljan isää ei siis voi tietää, ellei teetä geenitestiä ja vaikka Liljan isä on moneen kertaan mietityttänyt, en aio käyttää rahaa asian selvittämiseen. Siitosmunia kerätessä Liljan munat on ollut helppo erottaa ja laittaa syötävien joukkoon. Ne ovat tällä hetkellä kaikista pieninpiä ja niissä on kaunis kuvio toisessa päässä.

Jatkossa, mikäli haluan olla 100% varma minkä kukon jälkeläisiä tirpat ovat, pidän siitosmunien keräämiselle viittä viikkoa miniminä ja kuutta turvallisena aikana parven muodostamisesta. Ylläri-isän mahdollisuus on saanut minut pohtimaan monenlaisia asioita kananpitoon liittyen ja sukusiitos on yksi niistä. Viime kuukausina olen kuullut kanojen sukusiitoksesta ja kanojen itsenäisestä isäkukon valinnasta asioita, joita en koiramaailman kautta saamani ymmärryksen valossa olisi heti ollut valmis uskomaan. Seuraava aihe blogissa käsitteleekin sukusiitosasioita ja kukon vaihtoa.

Muodonmuutos

Kaikki poikaset näyttävät hurmaavilta kuoriuduttuaan ja kuivuttuaan. Pörröisiä untuvapalloja eri väreissä. Untuvapeite ei kuitenkaan välttämättä kerro paljon mitään tulevasta värityksestä. Ainakin tyrnävänkannan tipuihin liittyy suuri jännitysmomentti, voisi sanoa, että ihan aikuisuuteen asti. Tässä muutamia esimerkkejä omassa kanalassa kuoriutuneista poikasista ja siitä, miltä ne ovat näyttäneet eri kasvuvaiheissa.

 Liljan muutos poikasesta nuoreksi kanaksi

Kielon muutos poikasesta nuoreksi kanaksi

Kielo oikealla

Väinö, jonka kohdalla aikuisen kukon asu on vielä arvoitus

Ukon ja Urhon muutos 

Ukko ja Urho taka-alalla

Ukko edessä, Urho sen takana vasemmalla

Ukko oik, Urho vas.

Ukko

Ukko

Ukko

Ukko vähän ennen muuttoa uuteen kotiin.

Urho

Urho

Urho

Urho valmiina muuttamaan uuteen kotiin.

Muutos poikasesta sukukypsäksi on minusta huikea jokaisen kanan ja kukon kohdalla! Tyrnävänkannan suuri värivaihtelu tuo tähän oman mausteensa. Jossain vaiheessa voisin tehdä vähän vastaavan kuvakoosteen myös nuorikkona meille muuttaneista kanoista.

Seuraava teksti käsittelee aihetta ylläri-isä.

Syntymän ihme

20 vuorokauden odotus palkittiin; ensimmäisessä munassa oli särö ja piipitys kuului. Ilonan ensimmäisestä haudonnasta tuloksena oli neljä kuoriutunutta poikasta. Viides tipu oli lähtenyt kehittymään hyvin, mutta syystä tai toisesta se oli kuollut suunnilleen 18 vrk:n kohdalla.

Särö ensimmäisessä munassa.

Emon alta kurkistelua.

Ilonan neljä tipua.

Ensimmäisenä päivänä poikaset eivät vielä tarvitse ruokaa, sillä ne saavat ennen kuoriutumista vatsaan vetäytyneestä ruskuaispussista ravintoa. Kaikkien tirppojen kuoriuduttua ja kuivuttua, minulla on ollut tapana tarjota niille keitettyä, muussattua kananmunaa. Kun poikaset saavat ruokaa, tulisi niille olla tarjolla veden lisäksi myös hiekkaa. Vesiasitioiden kanssa on oltava tarkkana; pienet tirpat hukkuvat helposti. Vesiastiaksi sopii esim. matala lautanen, jonka pohjalla on kiviä estämässä tipujen kastumista ja hukkumista tai juoma-automaatti. Jos poikaset ja emo ovat korkealla pesässä, pitää varmistaa, etteivät pienet tulokkaat pääse putoamaan. Omassa kanalassa ratkaisuna on ollut siirtää kana tirppalan puolelle joko hautomavaiheessa pesineen tai sitten tipujen kanssa päivä kuoriutumisen jälkeen.

Helmi tipuineen.

Myös Helmille kuoriutui neljä tipua. Tässä vaiheessa Ilona muutti tirppalasta muiden kanojen joukkoon omien poikastensa kanssa. Poikasten turvallisuudesta aikuisten kanojen joukossa pidettiin huolta tekemällä piilopaikkoja ja verkottamalla munintapesien alle tila, johon muut kanat eivät päässeet, mutta tirpat mahtuivat kulkemaan mukavasti. Munintapesän alle laitettiin myös poikasrehu ja oma juoma-astia tipuille.

Muu parvi on suhtautunut tipuihin vaihtelevasti. Emot kuitenkin huolehtivat omistaan hyvin ja Arvo-kukko on omalla tasaisella luonteellaan pitänyt järjestystä yllä. Tipujen hoidosta ei ole ollut ylimääräistä vaivaa sanottavasti, sillä kanaemot opettavat jälkikasvun parven tavoille. Poikasten kasvun seuraaminen kuitenkin usein hidastaa oleellisesti minun liikkeitä kanalassa; niiden puuhia on mukavaa seurata, kamera kulkee useimmiten mukana ja äkkiä sitä huomaa viettäneensä tovin jos toisenkin kasvun ihmettä katselemassa.

Ilona vierotti poikasensa niiden ollessa 6 viikon ikäisiä. Helmi puolestaan vierotti omansa jo neliviikkoisina ja teki heti selväksi, ettei mamman siipien suojiin ole enää mitään asiaa. Seuraavalla kerralla vierotus tapahtui onneksi viikkoa myöhemmin. Muninta on jatkunut vierottamisen jälkeen melkein saman tien.

Seuraavaan postaukseen on tulossa kuvia poikasista eri ikäisinä. Pienet pallerot muuttuvat kovin äkkiä ja se, millaiset sulat höyhenten seasta alkavat ilmestyä, on aina yhtä jännittävää!